Terkut sairastuvalta

On ollut melkoinen viikko…..eläinlääkäriä eläinlääkärin perään ja jatkuu varmaan samaan malliin ainakin jouluun saakka, huhhu! No olenkin saanut nauttia terveistä hevosista niin sitten joskus pitää oikein rytistä sillä rintamalla. Kumpa ei nyt tämän kenkumpia juttuja sattuisi.

Ensin aloitimme ihan perusterveydenhuollolla. Eli hampaiden raspausta ja Impin jatko tutkimuksia kasvaimen/-ten varalle. Hevosten suissa oli tekemistä ja hoitoa. Niistä siis ihan viilan näköisellä raspilla tasataan ja poistetaan piikkejä. Yleensä riittää kun hampaita raspataan kerran vuodessa, mutta nyt kutsuin lääkärin paikalle ihan koska hepat olivat ”puhuneet”, jo ennen kuin vuosi oli kulunut. Hampaissa ja suissa olikin hoitamista vaativia piikkejä, jotka olivat aiheuttaneet jollekin haavoja. Tällä erää homma oli melko raskasta Paula paralle, joka oli tullut mua tuuraamaan, kun me ei Niklaksen kaa saada kannatella mitään. Onneksi eläinlääkäri Reijalla oli hieman asiaa helpottava niksi, josta laitankin kuvan tänne. Rauhoitetun hevosen pää painaa varmaan vähintään 20kg ja ennen vanhaa minäkin olen kannatellut niitä olkapään varassa. Jopa 7-heppaa putkeen on aikamoinen jobi. Mua kävi Paula niin sääliks, että tuli oikein pahoinvointia, enkä pystynyt olemaan paikalla kuin pikku hetkiä silloin tällöin.
Impin tulokset tulee sitten joskus. Nyt taas joku lääkäri epäili, ettei sillä sitten oliskaan kasvainta! Eli mene ja tiedä. Ihme veivausta. Kai me päästään pian jonnekin Asiantuntijoiden tutkimuksiin ja esittelyyn Impsun pimpsun kanssa eläinlääkäri päiville ihmeteltäviksi. Ainakaan kasvain ei ollut kasvanut, mutta nyt siellä oli ehkä jokin toinenkin nykerö.
Peruin muistaakseni tunnit, kun voin niiin huonosti :(

hampaat

Reija ja Paula, sekä hevosen pää satulahuovalla lakaisuharjan harjapään päällä

Sunnuntain estepäivä meni ihan ookoo, vaikka muutama satulasta suistuminen tapahtuikin. Maastossa oli ihanaa vähäst aikaa ja hepat toimivat kuin ammattilaiset, vaikka tuli muutama autokin vastaan.

Tiistaina Enkelin silmä oli turvonnut. Näihin aikoihin vuodesta sekin on herkemmille ”normaalia”, mutta nyt kun menin silmän tarkastusta tekemään se oli todella kipeä. Sain sitä hiukan raotettua ja näin ettei tilanne ollutkaan ”normaali”. Silmän pinnassa näkyi harmaata. Soitin eläinlääkäri Jaanalle, joka onnekseni pääsi samantien poikkeemaan.
Perustarkastuksessa näytti jo huonolta. Enkeli rauhoitettiin. Silmään laitettiin erilaisia nesteitä ja lopulta se värjättiin vihreäksi. Sitten laitettiin valot pois ja ns.taskulampun valossa nähtiin haavan pituus ja pystyttiin arvioimaan sen syvyyttä. Totesimme sen tarvitsevan silmä experttiä ja saimme lähetteen Helsinkiin ehkä Suomen suurimmalle hevosklinikalle.
Ajattelin lähteä reissuun kaksin Enkelin kanssa, mutta onnekseni Paula pääsi lähtemään taas mukaan <3 Paula on nyt muutenkin auttanut mua näissä multa ja Niklakselta kielletyissä asioissa. Meidän hyvä haltia täti.
Onneksi poni lastautui sujuvasti niin ehdimme Helsinkiin ihan vähän ennen suurinta ruuhkaa, mutta perille pääsimme juuri kun kello löi 16, jolloin maksut nousevat about kaksin kertaisiksi. Noooo ehkä elämässä asioiden on oltava tärkeysjärjestyksessä..
Haavaa tutki varmaan kuusi eri tyyppiä. Sitä valokuvattiin ja katottiin erilaisilla lampuilla ja lopulta he olisivat mieluusti pitäneet Enkun siellä hoidossa, kun haava on sen verran kurjan näköinen. Mulla on kuitenkin jo niiin pitkä kokemus(eikä vakuutuksia) niinpä otin poniinin kotihoitoon. Sovimme hoitotoimenpiteistä. Kolmen tunnin välein lääkintä kahdella eri aineella ja kahdesti päivässä vielä kahta eri lääkettä. Silmä oli vastannut jo tähän mennessä hyvin hoitoihin ja oli auki.
Kotiin pääsimme n.21.30 ja siitä hoito sitten alkoi. Jouduin tästä syystä tietenkin perumaan tiistain tunnit.
Silmän kanssa kaikki sujui hyvin. Omaksi hankaluudeksi on muodostunut se etten saa nukuttua noissa kolmen tunnin väleissä oikeastaan kovin hyvin. Mielessä pyörii vain hevoset ja tunnit. Miten saan mitäkin koulutettua ja kuinka saan jonkun oppimaan jonkin tietyn asian…

Torstaina oli kontrollikäynti. Se järjestettiin Tampereen hevosklinikalla Teivossa. Tuttu ja turvallinen. Lienen tämän seudun ”innokkain” klinikka asiakas. Päätin ottaa mukaan myös Kallen, jonka askel ei ole palautunut tarpeeksi hyvin.
Enkelin silmä sai eläinlääkäri Heidiltä kehuja ja sain helpotusta yö valvomiseen niin että pidentäisimme välejä. Maanantaina pääsisimme seuraavaan kontrolliin oikein silmä gurulle. Kuulemma yhdelle Euroopan parhaista.
Kalle ei aristanut jalkaansa lainkaan perustutkimuksessa ja se oli täysin kuiva, mutta lievää epäpuhtautta raviliikkeestä kuitenkin löytyi. Se pääsi röntkeniin pelastaja Paulan kanssa. Tapaus oli selvä. Sen puikkoluu (jalan ison luun vieressä ihan hento vuohisesta polveen ylettyvä luu) oli murtunut. Siitä ropsahti kahdeksan viikkoa sairalomaa karsinassa. Enpä ollut tällaiseen törmännyt ennen, kuin vanhoina jo luutuneina. Onneksi tapaus näytti ns. hyvältä! Kiitän taas Luojaani, että vein ponin tutkimuksiin ja sen pitäisi tulla vielä käyttöeläimeksi.
Tuntien pidon jälkeen huomasin Enkelin silmän menneen huonommaksi. Se ei ollut enää kunnolla auki ja oli vetinen, kun aiemmin se on ollut kuiva. Päätin siispä pitäytyä edelleen 3h rytmissä. Ehtiihän sitä levätä. Yöllä huuhtelin silmän apteekista saatavalla steriilillä silmähuuhteella, jos sinne olikin mennyt jotain likaa. Oma kurkku alkoi tuntua todella kurjalta(olin taas varmaan puskenut ääneni tuntien pidossa).

Perjantaina aamulla silmä oli jo vähän parempi, mutta yritin kuitenkin tavoittaa eläinlääkäri Heidiä. Päädyin lähettämään hänelle sähköpostia ja sain vielä yhden lisä lääkkeen. Paula ja Jenny auttoivat Enkelille päivä lääkkeet niin mä sain nukuttua vihdoin yhden pidemmän pätkän. Enkkurinkku poniini oli ollut sitä mieltä, ettei aio ottaa lääkettään muilta kuin multa, mutta pimut olivat onneksi kuitenkin onnistuneet. On noi ponit ihania <3 Kun pääsin 3h huililta ylös vettä tuli poikittain ja mun kurkku on vielä huonompi, pöh…. Vähän olis tehnyt mieli lähteä maastoon, kun eihän siinä tarvii juuri mitään puhella, mutta mutta…luulen ettei ketään haitannut, kun peruin tunnit.
Tallille palattuani Enkelin silmä näytti, kuin sitä yöllistä suurta turvotusta ei olisi koskaan ollutkaan. Että nyt vaan kädet ristissä toivon, ettei mitään hirveen hirveitä juttuja enää sattuisi. Pahimmillaan Enkelin silmä voisi puhjeta tai mennä niin huonoksi, että se pitäisi poistaa kokonaan. Tosin mun puolesta me pärjätään myös yhdellä silmällä. Sehän on vain koulutus kysymys ja sen mä mielestäni osaan hyvin.

Näistä monista syistä en nyt kykene pitämään huomisia Kilpailu- ja Taidonnäytepäiviä. Pahoitteluni etten ole jaksanut tehdä tätä päivitystä aikaisemmin. Nyt alkaa olla entistä tärkeämpää, että kaikki pitävät huolen omista sotkuistaan yms! Toivottavasti saamme järjestettyä Majantallin pokaalikisan vielä tässä kuussa joulun jälkeen <:) Edellisen voittajan täytyy palauttaa kiertopokaalimme ennen sitä ;)

Tässä vielä yöllisiä hauskoja hetkiä:

Kategoria(t): Majantalli. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Terkut sairastuvalta

  1. Saana sanoo:

    Voimia poneille ja sinulle! <3

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s