Suru tulee joskus niin yllättäen

Pimeyden laskeuduttua, tähtien sytyttyä taivaalle, pakkasen nipistellessä nenään, kopisi taas vuorelan rinne kavioiden alla. Pimeydessä välkehti kipinät rautakenkien. Oli niin pimeää etten nähnyt, mutta kuulin tutun hirnahduksen vuosien takaa metsän liepeillä. Lauma vastasi siihen höristellen. Metsästä kuului lisää hirnahtelua. Pienin tammani etääntyi muista metsää kohti korvat höröllä sieraimet väristen. Kavion kopse senkun yltyi metsän liepeillä. Ponin kadotessa pimeyteen innostuneen vingahtelun saattelemana se oli poissa.

Kiitos yhteisistä hetkistä rakkaista rakkain laumani jäsen Rasu! Jäämme kaikki sua kaipaamaan <3 Suru on suuri nyt eikä sitä tarvitse häpeillä. Parhaiten siihen auttaa heppaterapia ja sitä saa tallilta. Voit ottaa Kinkun kainaloon ja itkeä murheen sen harjaksiin tai jonkun muun. Heppoja on tarjolla koko viikonlopun niitä kaipaaville! Laita viestiä, jos tulette niitä moikkaamaan.

IMG-20160507-WA0028

This entry was posted in Majantalli. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s