Pimeyden laskeuduttua, tähtien sytyttyä taivaalle, pakkasen nipistellessä nenään, kopisi taas vuorelan rinne kavioiden alla. Pimeydessä välkehti kipinät rautakenkien. Oli niin pimeää etten nähnyt, mutta kuulin tutun hirnahduksen vuosien takaa metsän liepeillä. Lauma vastasi siihen höristellen. Metsästä kuului lisää hirnahtelua. Pienin tammani etääntyi muista metsää kohti korvat höröllä sieraimet väristen. Kavion kopse senkun yltyi metsän liepeillä. Ponin kadotessa pimeyteen innostuneen vingahtelun saattelemana se oli poissa.
Kiitos yhteisistä hetkistä rakkaista rakkain laumani jäsen Rasu! Jäämme kaikki sua kaipaamaan <3 Suru on suuri nyt eikä sitä tarvitse häpeillä. Parhaiten siihen auttaa heppaterapia ja sitä saa tallilta. Voit ottaa Kinkun kainaloon ja itkeä murheen sen harjaksiin tai jonkun muun. Heppoja on tarjolla koko viikonlopun niitä kaipaaville! Laita viestiä, jos tulette niitä moikkaamaan.
